AJATELMIA JA RUNOJA

Tällä sivulla olevat ajatelmat ja runot ovat www.tyouupumus.netin omaa tuotantoa. Niitä saa lainata ja jakaa, mutta mainitsethan aina tekijänä @tyouupumus.

Avaa,
vaikka väkisin,
mielesi vastaanottavaiseksi avulle.

Vahvan ja taitavankaan
ei tarvitse aina
jaksaa yksin ja osata itse.

—————————————————

Elämä koostuu ohimenevistä vaiheista.

Tämän kun muistaa, niin on helpompi jaksaa läpi niiden raskaimpien.

—————————————————

Luonto lepää säännöllisesti
kerätäkseen voimia
uuteen kukoistukseen.

Ihmisen tulisi muistaa tehdä samoin.

—————————————————

Minun oli todella hyvä olla.
Olin monessa onnistunut ja vielä useammassa onnekas.
Elin samaan aikaan montaa unelmaani.

En tiedä mikä oli se kohta, kun alamäki alkoi.
Olisin varmasti saanut vielä pysäytettyä,
jos olisin osannut jarruttaa.
Ymmärtänyt jarruttaa riittävästi.
Ja tehnyt sen ajoissa.

Ennen kuin uupumuksen kuilun reuna koitti.

—————————————————

Yritin liikaa. Se ei riittänyt.
Kompastuin ja kaaduin. Olin epäonnistunut ja hukannut itseni.

Osasin vielä kävellä,
mutta monta muuta juttua jouduin opettelemaan.

Yksi askel eteen, yksi taakse. Kolme askelta eteen, yksi taakse.
Sata askelta eteen, 20 taakse.
Hitaasti. Vähitellen.
Opettelen. Opin.
Arvostamaan ja luottamaan.

Minuun.

—————————————————

Elämässä on erilaisia kausia.

Uupumuskin on vain yksi niistä.

—————————————————

Tein. Tein lisää.
Tein paljon, enemmän, kaikkeni.
Taistelin, mutta hävisin.

Ja vasta silloin todella osasin kyseenalaistaa tuon kaiken.
Mitä oikein olin havitellut niin valtavilla panoksilla?

Osan tiedän nyt. Kaikkea en vieläkään. Mutta ehkä jonain huomenna.
Yhdestä olen kuitenkin varma.
En halua koskaan enää sukeltaa niin syvälle.

—————————————————

Rauha sisälläni. 
Kiitollisuus elämän ihmistä ja asioista. 
Tunne, että elämä on nyt ja tässä. 
Ja minä osaan nauttia siitä.
Minnekään ei ole kiire. 

Kun taas ryntäilen, säntäilen ja suoritan,
muistutathan, miten hyvä minun oli. 

—————————————————

TYÖYSTÄVÄ

Työystävä on sellainen, jonka kanssa on kiva tehdä töitä
ja jonka kanssa olisi mukava viettää aikaa, vaikkei töitä olisikaan.

Työystävä kohtelee sinua ystävällisesti, kannustaen ja arvostavasti.
Hän hyväksyy sinut epätäydellisenä ja kuulee huolesi ja huomiosi.

Työystävä työskentelee rinnallasi yhteistä hyvää tavoitellen,
ei kilpaillen kanssasi.
Hän hoitaa oman tonttinsa vastuullisesti
ja voit luottaa häneen.

Työystävälle uskaltaa kertoa,
että tänään ei ole paras päivä ja
hän näkee sinut kokonaisena ihmisenä,
ei vain työntekijänä.

—————————————————

Hei sinä! Hellitä vähän!

Tyrkkään sulle päänsäryn, viskaan väsymyksen tai herättelen hermostuneisuuden tunteella,
jos uhmaat työn ja palautumisen tasapainoa. 

Ennen et ymmärtänyt tai kuunnellut lainkaan,
vaikka yritin niin monin tavoin saada pysähtymään ja lepäämään. 

Onni on, että nykyään on toisin.

—————————————————

Mieleni on väsynyt. Keho kipuilee vähiä voimiaan.
Ajatukset kaartelevat matalalla. Ne ovat raskaita.

Mietteeni alkavat kulkea kehää.
Tai enemminkin spiraalia, joka pyörii.
Ja jossa synkkyys on synkempi kierros kierrokselta.

Spiraali pyörii koko ajan nopeammin
ja pitää minua otteessaan.
Vauhti on jo niin kova,
että en pysty enää
omin voimin hyppäämään pois.

Tuolloin ymmärrän tarvitsevani apua.

—————————————————

Miten kovaa minun pitää huutaa,
jotta hätäni kuullaan siellä missä hätäni on?
Millä kielellä puhua, jotta tulisin ymmärretyksi?

Ainoa mitä toivon on apu.
Sen sijaan saan hullun leiman.

Ääneni ei riitä.
Puhun väärää kieltä.

– Olisi pitänyt olla vain ihan hiljaa.

—————————————————

Se hetki kun muistat pitäneesi joskus leipomisesta.
Huomaat nauttivasi jälleen kirjoista.
Heräät kaipaamaan hetkiä ystävien kanssa.
Löydät itsesi haaveilemasta.
Havahdut huolettomaan aamuun. 

Isoja arvokkaita välietappeja paluumatkalla pimeästä.

—————————————————

Pakko, pakko pakko.
Kiire, kiire, kiire.
Toi ja toi ja toi.
Tää ja tää ja tää.
Mutta tuon kulman takana odottaa lepohetki. Tai sitten tuon. Vai onko se sittenkin vasta tuon.

En enää tiedä.

– Enkä enää edes kykenisi rauhoittumaan lepäämään.

—————————————————

Yhtäkkiä en enää tiennyt kuka olin.
Tai kuka olin ollut.
Saati tiennyt,
kuka voisin vielä joskus olla.

Ehken tiedä sitä vieläkään,
mutta kykenen jo uskomaan,
että minullekin löytyy vielä paikka.

—————————————————

Mihin sinulla on kiire?
Mitä jos kaikki tärkeä onkin tässä jo nyt?

Et vain vauhdistasi ole ehtinyt huomaamaan. 

—————————————————

Vahvankaan ei tarvitse aina olla vahva.
Eikä itsenäisen tehdä aina kaikkea itse ja yksin.

Heikot hetket ja avuntarve tekevät ihmisestä vain inhimillisen.

—————————————————

Istu tähän viereeni. Mukavasti.
Hengitä syvään. Hengitä hitaasti. 
Ahmi silmilläsi näitä vihreän lukuisia sävyjä. Etsi silmilläsi kauniita yksityiskohtia. 
Kuuletko tuulen? Kuuletko nuo neljä lintua?
Aistitko ihollasi auringon lämmön, tuulen henkäyksen? Tunnetko metsän huumaavan tuoksun?
Tunnetko vanhan tuolin karheuden ja käteni pehmeän kosketuksen?

Hyvä. 

Me ja kesä – Molemmat tässä hetkessä. 

—————————————————

Nainen tai mies, 
nuori tai vanha, 
terve tai sairastunut, 
työtön tai työssäkäyvä, 
alainen tai esimies, 
tämä tai tuollainen.

Pohjimmiltaan tärkeää on vain se,
mitä olemme toinen toisillemme.

—————————————————

Uupumuksesta toipumisessa olennaista on aika.
Anna sitä itsellesi riittävästi. 
Uupumuksesta toipumista ei voi suorittaa. 

—————————————————

Mieli on väsynyt. Keho kipuilee vähiä voimiaan.
Ajatukset kaartelevat matalalla. Ne ovat raskaita.

Mietteeni alkavat kulkea kehää.
Tai ennemminkin spiraalia, joka pyörii.
Ja jossa synkkyys on synkempi kierros
kierrokselta.

Spiraali pyörii koko ajan nopeammin
ja pitää minua otteessaan.
Vauhti on jo niin kova,
että en pysty enää
omin voimin hyppäämään pois.

Tuolloin ymmärrän tarvitsevani apua.

—————————————————


Ajatelmia ja runoja työuupuneelta työuupuneelle