MITEN TYÖUUPUMUS IHMISTÄ MUUTTAA?

Millaista palkkaa tai muuta vastinetta vastaan Sinä olet valmis ottamaan vastaan seuraavat työuupumuksesta usein seuraavat muutokset?

– Ajatukset harhailevat ja aikaansaaminen on vaikeaa

– Luovuutesi heikkenee ja ongelmanratkaisukykysi kärsii

– Tekemisen ilo häviää ja positiivisille asioille sokeutuu

– Läheisesi joutuvat kärsimään voimakkaista mielialan vaihteluistasi

– Itsetuntosi laskee

– Muistiongelmat ovat totta jo työikäisenä

Tuskin kukaan meistä tällaisia muutoksia itseensä haluaisi. Ainakaan ihan vain sitä vastaan, että pankkitilille tulee säännöllisesti normipalkan verran rahaa.  Silti niin moni kuitenkin on tällä tiellä ja havahtuu ehkä vasta sitten, kun työkyky on radikaalisti alentunut tai kokonaan mennyt. Lue alapuolelta lisää luetelluista sekä muista työuupumukseen liittyvistä oireista. Jos tuntuvat tutuilta, niin älä yliarvioi omaa jaksamista jatkossa, vaan ryhdy ehkäisy- ja hoitotoimiin jo nyt.

Työuupumus vie työnilon

Ajatukset harhailevat ja aikaansaaminen on vaikeaa

Aloitekyky heikkenee monella voimakkaasti työuupumuksen myötä. To do -listalle kerääntyy työtehtäviä, joihin ei jotenkin vain kykene tarttumaan. Ei, vaikka ne painaisivat aina vain enemmän niskassa ja ahdistaisivat kuinka.
Kun ei enää pysty tarttumaan asioihin samalla tavalla kuin aiemmin, niin normaali työaika ei enää vähitellen riitä työtehtävistä selviytymiseen.  Tai töitä on vain yksinkertaisesti niin paljon ja niiden priorisoiminen syystä tai toisesta on käytännössä mahdotonta. Työpäivät alkavat venyä ja palauttavan vapaa-ajan määrä samaa tahtia vaarallisesti vähenee. Väsymisen kierre on valmis.

Jos hommiin olisikin kyky vielä tarttua, niin niihin keskittyminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Uupuessa oppimiskyky heikkenee ja asioiden mieleenpainaminen vaikeutuu.  Ajatukset harhailevat ja hajamielisyys on melkeinpä jatkuvaa. Uupunut ryntäilee asiasta ja paikasta toiseen. Ja kun on vaikea saada asioita valmiiksi, niin huonon mielen kierre on tunnollisella ihmisellä valmis.

Minä koin, että työstressin pitkittyessä ja muuttuessa vähitellen uupumukseksi tietynlaisiin työtehtäviiin tarttuminen oli koko ajan hankalampaa. Vaikka olisi tiennyt, että jokin tehtävä on loppupeleissä suht helppo ja nopeakin hoitaa kuntoon, jos vain sille saisi rauhaa tehdä ja olisi kyennyt siihen tarttumaan. Samalla tuntui, että työtä oli niin paljon, että piti jatkuvasti tehdä montaa asiaa rinnakkain ja päällekkäin. Ei kyennyt enää keskittämään edes ajatuksiaan vain yhteen asiaan kerrallaan, vaan aivot työstivät jatkuvasti sinne tänne hyppien rinnakkain useampia asioita.
Kotona olin lähes koko ajan hyvin poissaoleva ja todella todella hajamielinen. Ajatukset pyörivät jatkuvasti työn haasteissa ja hajamielisyys oli sellaista tasoa, että jos olisin pystynyt olemaan kärpäsenä katossa ja seuraamaan omaa toimintaani, niin olisi varmaan itku tullut. Poissaolevuutensa, hajamielisyytensä ja heikon keskittymiskykynsä toki tietyllä tasolla tajusi jo silloin. Nyt, paljon noista ajoista jo toipuneena, näkee sekavan toimintansa kuitenkin selkeämmin. Surullista on, että edelleenkään keskittymiskykyni ei ole lähelläkään sitä tasoa, mitä se on joskus ollut. Ja kun lukee kauemmin vielä sairastaneiden kokemuksia, niin pelkään, että toipuminen tämän osalta voi kestää vielä kauan.

Tekemisen ilo häviää ja positiivisille asioille sokeutuu

Väsyneenä työnilo katoaa ja on vaikeampi nähdä asioiden positiivisia puolia. Optimisti muuttuu pessimistiksi ja negatiivisista asioista kasvaa entistä negatiivisempia. Asenne työtä kohtaa muuttuu voi muuttuu myös kyyniseksi ja ihminen alkaa epäilemään kaikkea. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta. Mielihyvän tunteen kokeminen myös muilla elämän osa-alueilla kuin työssä alkaa vähenemään. Tunteet monella tapaa latistuvat. Sen sijaan itku on uupuneena normaalia herkemmässä.

Minun kohdallani ensimmäinen tiedostamani merkki uupumuksesta oli nimenomaan työn ilon katoaminen. Siihen asti töihin oli ollut lähes joka arkiaamu ilo mennä. Niin kutsuttuna vapaa-aikanakin olin tehnyt paljon töitä, mutta monesti niitä tein puhtaasta innostuksesta ja asioiden pähkäily, ideoiden kehitteleminen ja ongelmien ratkaisu tuotti nautintoa.
Tunnistin jo tuolloin väsyneenä vielä töissä ollessani, että negatiivisista asioista oli tullut entistä negatiivisempia.  Ne tuntuivat niin hallitsevilta, että kuluttivat ihan hirveästi voimiani lisää. Mutta vaikka tämän muutoksen itsessään tunnisti, niin ei kuitenkaan ollut enää kykyä, uskoa ja luottamusta, jotta olisi  pystynyt suhtautumaan tiettyihin asioihin edes neutraalisti.

Uupuneena luovuus heikkenee

Luovuus heikkenee ja ongelmanratkaisukyky kärsii

Väsyneenä tuntuu, että ajatus ei enää lennä, on vaikea keksiä uutta, olla luova. Aivot kuormittuvat jo tavallisesta rutiininomaisesta työskentelystä, eikä näin muuhun enää riitä kapasiteettia. Ajatukset kapenevat, eikä osaa nähdä asioita isossa kuvassa, vaan juuttuu helposti pikkuasioihin. Ongelmanratkaisukyky heikkenee. Vastaantulevia ongelmia ei kykene enää samalla tavalla ratkomaan kuin hyvävointisena ja mieli huononeen edelleen epäonnistumisten myötä.

Tunsin tämän heikennyksen vahvasti itsessäni, mutta myös useammassa työkaverissani. Koitin tuoda sitä kovin esillekin yrityksessä, mutta käytännössä turhaan. Tietyllä tasolla asia ymmärrettiin, mutta jostain syystä ei kuitenkaan niin täysin, että asiaan olisi pystytty tekemään konkreettinen korjaus. Oli hyvin raskasta tietää, että oma ja lähimpien työkaverienkin kyky ajatella asioita luovasti, suunnitella tulevaa, kehittää asioita jne. oli kovasti heikentynyt parhaimmista ajoista ja tunsin  vahvasti, että yritykseen olisi todella tärkeää saada uutta energiaa.

Läheisesi joutuvat kärsimään voimakkaista mielialan vaihteluistasi

Työuupumus saattaa näkyä ensin kotona. Stressaantuneena ihminen keskittyy haasteeseen ja sulkee kaiken muun ajatuksistaan. Töitä paiskitaan velvollisuudentuntoisina aina vain tiukemmin, mutta vapaa-ajalle ei enää riitä voimia. Lapsikin kiukuttelee enemmän kotona ja vanhemmilleen kuin muille ja tämä siksi, että kiukuttelu ja negatiiviset purkaukset tehdään helpommin siellä missä tuntuu turvalliselta ja voi ja uskaltaa paremmin olla oma paljas itsensä. Sama on aikuisella ja uupumustilanteessa mielialan vaihtelut näkyvät usein ensin kotona.

Läheiset ihmiset myös tuntevat uupuneen paremmin ja ovat herkempiä huomaamaan tämän persoonassa tapahtuvat muutokset. Usein työuupuneen läheiset huomaavat jo ennen uupuvaa itseään, kun tämä alkaa käydä ylikierroksilla työn takia. Osan on vaikea uskoa läheistensä viestiä siitä, että työn paineet näkyvät heidän käytöksessään, osa uskoo asian ja tunnistaa sen itsekin, mutta ei kykene löytämään ratkaisua, miten tilannetta pystyisi muuttamaan.

Läheiseni näkivät jo kauan muutoksia käytöksessäni ja niistä kyllä myös kertoivat. Aluksi en niinkään ottanut vakavasti huoliaan, koska ajattelin, että he eivät vain kykene näkemään sitä, että miten paljon työ minulle myös antaa, vaikka myös ottikin paljon. Koin itse olevani vahvasti vielä paljon saamapuolella.

Kun tilanne kääntyi omissa ajatuksissani uupumuksen puolelle, en kuitenkaan nähnyt muuta ratkaisua selvitä tilanteesta kuin yrittämällä aina vain enemmän ja toivomalla, että jossain kohtaa tilanne helpottuisi. Luovuttaminen ei vain mitenkään ollut monesta syystä mahdollinen vaihtoehto. Viimeinen vaihe oli, että itse jo olin täysin valmis irtautumaan töistä ja näin sen enää ainoana mahdollisuutena saada itseni kuntoon, mutta silloinkaan en vielä heti kyennyt tekemään irtiottoa, koska koin painetta ja painostusta työpaikan puolelta eri tavoin. Esimieheltäni, työkavereiltani sekä yrityksen ylimmältä johdolta.

Itsetunto laskee

Työuupuneella itsetunto usein laskee. On jatkuva tunne, että ei selviä tehtävistään. Epäilee omaa osaamistaan ja työn jälkeää ja esim. tarkastaa moneen moneen kertaan asioita ennen kuin uskaltaa päästää niitä käsistään eteenpäin. Joskin tosiasia on, että virheiden määrä tosiaan lisääntyykin, kun ihminen uupuu, mutta uupunut epäilee ja pelkää virheitä myös turhaan. Työuupumuksessa itsetunnon laskiessa tulkitsee hyvin herkästi muiden sanomiset arvosteluna itseään tai omaa tekemistään kohtaa, vaikka siitä ei lainkaan olisi kyse. Syyllisyyden tunne tulee hyvin tutuksi.

Olen kokenut, että minulla on erillisenä työitsetunto sekä muu yleinen itsetunto. Vielä vähän ennen selvään uupumukseen ajautumista koin saavani suurta arvostusta työpaikallani, uskoin vahvasti osaamiseeni ja työitsetuntoni oli todella vahva. Uupumuksen pahetessa työitsetuntoni laski kuitenkin kovaa vauhtia romahtaen lopulta lähes nollaan.
Esimiehen ja muutaman työkaverin yhtäkkinen totaalinen kelkan käännös suuntaani, työuupumuksen takia sairaslomalla jo puoliksi ollessani, riuhtaisi maton altani täysin ja tuli tunne, että kaikki aiempi on ollut vain valhetta ja yhtäkkiä en tiennyt enää yhtään, että kuka todella olin. Tuntui, että vuosien kovan aherrukseni tulos oltaisiin viety minulta yhdessä hetkessä pois. Kaikki se elämä, mitä olin useampi vuosi työn kautta elänyt tuntui pelkältä kulissilta muiden suunnasta tai vaihtoehtoisesti omalta kuvitelmaltani. En pystynyt luottamaan mihinkään osaamiseeni enää ja tulevaisuuden ainoana vaihtoehtona tuntui olevan, että minun pitää lähteä ihan nollasta koulutautumaan johonkin ihan uudelle alalle. En ollut enää työntekijänä yhtään mitään.
Jotenkin omituista, mutta samalla ehkä hyvinkin kuvaavaa oli, että samaan aikaan kuitenkin koin yleisen itsetunnon pysyvän edelleen entisellä vahvalla tasolla. Huono oloni liittyi niin selkeästi vain työhön ja olin työn uuvuttama.

Muisti alkaa pätkiä

Muistivaikeudet ovat varsin tavallinen seuraus siitä, että työn psyykkinen rasittavuus on käynyt ylivoimaiseksi tekijälleen. Työikäisten potilaiden määrä on olennaisesti kasvanut muistiklinikoilla ja kahdessa kolmasosassa muistiklinikalle tulon taustalla on uupumus, masennus, uniongelma tai näiden yhdistelmä.

Työikäisten kokema muistin heikkeneminen liittyy usein keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ylläpitämisen vaikeuteen tai sitten työmuistin ylikuormittumiseen.  Työikäisen muistiongelmille on ominaista, että ne keskittyvät työpaikoille ja työtahti hidastuu. Muuten ne eivät vaikuta arjen sujumiseen, kuten tapahtuu muistisairauksien kohdalla.

Ihmisen muisti voidaan jakaa kolmeen osaa: aisti-, työ- ja säilömuistiin. Aistimuisti poimii ympäristöstä ärsykkeitä työmuistin käsiteltäväksi. Työmuistissa säilytetään kulloinkin työstettävänä olevia asioita. Kun tieto on käsitelty, se talletetaan pitkäkestoiseen säilömuistiin. Näistä muistin eri osa-alueista erityisesti työmuisti on herkkä häiriöille, joita työympäristössämme riittää ja se ei kykene selviytymään, jos tehtäviä on yhtä aikaa paljon. Lisäksi vielä ympärillä on muita häiriötekijöitä kuten avokonttorin häly, sähköpostiin ja puhelimeen tasaiseen tahtiin tipahtelevat viestit, työkaverin esittämä kysymys tai vaikkapa vain lyhyt kommentti, johonkin asiaan. Myöskään työn määrään ei työntekijä aina pysty itse vaikuttamaan. Työ on monella hyvin aikaintensitiivistä ja tauko- ja lepohetkiä on vaikea itselleen ottaa.

Minä koin muistin huononneen jo paljon aiemmin ennen kuin lopullisesti uuvahdin. Se saattoi olla jälkikäteen ajateltuna ensimmäisiä muutoksia, mutta ne laittoi vain kiireisen elämän piikkiin, jossa piti muistaa paitsi miljoona työjuttua, niin koordinoida kolmen lapsen perheen arkea kaikkine menoineen. Jossain kohtaa vaan tajusin, että ilman kalenteria en selviä enää lainkaan. Aiemmin en ollut sellaista nin tarvinnut, koska asiat ja menot pysyivät hyvin päässäni. No kalenterin tarvitseminen on vielä täysin normaalia, eikä välttämättä työuupumuksen oire.
Työuupumus aiheuttaa myös monenlaisia fyysisiä oireita. Lue niistä lisää täältä.