Työyhteisön ja erityisesti esimiehen tuki ovat hyvin tärkeässä asemassa, kun työssä uupunut hoitaa itseään takaisin hyvään työkykyyn. Valitettavan monesti kuulee ja saa lukea esimiehistä, joille ei edes uskalleta kertoa asiasta, koska pelätään leimatuksi joutumista ja jälkiseurauksia. Esimies on saattanut tuoda esiin, että työuupumus on vain laiskojen ihmisten veruke, heikkouden osoitus tai ainakin ihan vain työntekijän henkilökohtainen ongelma, joka tämän tulee hoitaa itsekseen.
Onneksi kuitenkin löytyy myös esimiehiä, jotka ovat todella hyvin osanneet tukea uupunutta alaistaan ja uupunut on kokenut saaneensa tästä paljon apua. Tutkimusten mukaan tällaisella esimiehellä on joko luontaisten taipumustensa ansiosta kykyä asettua toisen asemaan, he todella ymmärtävät henkilöstön jaksamisen ja hyvinvoinnin merkityksen yrityksen menestykselle tai heillä saattaa olla omakohtaisia kokemuksia asiasta. Esimies- ja johtoasemassa työskentelevät kun ovat hekin vain ihmisiä ja myös heistä moni kärsii pitkittyneestä stressistä ja työuupumuksesta. Luulen kuitenkin ensin vaadittavan sen, että esimies on itse oikeasti ymmärtänyt ja myöntänyt stressinsä ja uupumuksensa tilan ja pyrkinyt siihen jo jotenkin puuttumaankin, ennen kuin on kykenevä aidosti ymmärtämään uupunutta alaistaan tai työkaveriaan.
Sujuvaa kommunikointia tarvitaan
Vastavuoroisen kommunikoinnin tärkeys ja alaistaitojen merkitys kannattaa muistaa myös uupumustilanteessa. Esimiehen on vaikea ymmärtää riittävällä voimakkuudella tarttua jaksamisongelmaan, mikäli tilannetta ei ole tuotu hänelle riittävän selkeästi esille. Toisaalta esimies varmasti kaipaa vielä myöhemminkin tukea niin, että uupunut muistaa kiittää niistä asioista, joissa on kokenut esimiehensä toimineen niin kuin tilanne on vaatinut. Se rohkaisee toimimaan jatkossa entistä enemmän tavoilla, jotka edesauttavat uupuneen palautumista.
Empaattisen esimiehen tuki on uupuneelle hyvin tärkeää
Eräs työuupumuksen läpikäynyt sosiaalialan ihminen kertoi saaneensa esimieheltään todella hyvin tukea uupumuksensa aikana. Hän kertoo kaivanneensa esimieheltään kuuntelemista, ymmärrystä sekä kykyä kohdata uupunut alainen empaattisesti ja näitä hänen esimiehensä oli myös osannut tarjota. Lisäksi esimies oli mahdollistanut työaikojen järjestelemisen uupumisesta toipumista tukeviksi ja ilman, että siitä on tarvinnut mitenkään vääntää. Esimies hankki sijaisen työuupumuksesta johtuneiden sairauslomien ajaksi sekä niitä seuranneen työkokeilun ajalle ja järjesteli myös töitä uudelleen työuupuneen työkuormaa keventääkseen. Oleellinen esimiehen tuki oli myös se, että esimies kannusti olemaan riittävän pitkään sairauslomalla, jotta pystyisi toipumaan kerralla kunnolla. Kivalta oli työuupumuksesta toipuneen ihmisen mielestä tuntunut myös se, että esimies oli ollut aidosti kiinnostunut kuulemaan, että miten alaisensa milloinkin voi, miltä oli tuntunut tulla töihin tai myöhemmin vielä, että miltä tuntui olla töissä. Eli esimies kaikella toiminnallaan osoitti sen, että tosissaan halusi tukea työuupunutta toipumisessa ja töihin palaamisessa kaikin tavoin.
Haasteellinen työtilanne sekä oma suhtautuminen työn tekemiseen loppuunpalamisen takana
Hyvästä esimiessuhteesta kertoneen henkilön mielestä hänen työuupumuksensa syntyyn oli eniten vaikuttanut se, että hänen työparinaan oleva ammattilainen oli vaihtunut jatkuvasti ja aloitetut asiakkuudet jäivät aina hänen harteilleen. Työpari oli persoonaltaan myös sellainen, että hänen jälkeensä jäi paljon huolehdittavaa. Uupunut ei
ollut kuulunut mihinkään tiimiin ja jäi siksi hyvin yksin isojen asioiden kanssa. Kun on luonteeltaan tunnollinen, empaattinen, vastuullinen ja kehittävä, katsoo asioita laajasti ja pyrkii ymmärtämään ihmisen tilannetta kokonaisvaltaisesti, niin näkee sen, että miten paljon työtä pitää tehdä ja toisaalta haluaa sen myös tehdä hyvin vastuullisesti ja parhaalla mahdollisella tavalla, jotta asiakas saisi parhaan mahdollisen avun. ”Olen sitä mieltä omalla kohdallani että uupumisen aiheutti sekä haasteellinen työtilanne, että oma suhtautuminen siihen. Olin jotenkin liian sopeutuva ja kiltti johtuen omasta historiastani ja olin oppinut suorittamaan elämääni tekemisellä. En elänyt sitä.”
Todelliset muutokset työpaikalla ja työtehtävissä auttaneet paluussa
Sairausloman jälkeen töihin palattuaan haastateltu kertoo tilanteen olleen selvästi aiempaa parempi, koska muutoksia oli töissä todellakin tapahtunut ja tehty. ”Poissaoloni aikana psykiatri oli vaihtunut. Uudeksi työparikseni tullut psykologi on kertonut sitoutuneensa tähän työhön ainakin neljäksi vuodeksi. Kuulun nykyään kuntayhtymän perheneuvolatyötä tekevien tiimiin, joka kokoontuu muutaman kerran vuodessa. Työtehtäviäni on rajattu ja delegoitu muille aiempaa enemmän.” Ensimmäisen puoli vuotta työuupumuksesta selvittyään haastateltu oli tehnyt töitä osa-aikaisesti. Nyt kokoaikaisena työskennellessään hän ottaa aina välillä perjantain palkattomana vapaaksi ja siihen on työnantajan puolelta suhtauduttu myönteisesti. Haastateltu kokee, että hänen suhtautumisensa työhön on myös oleellisesti muuttunut. ”Osaan nyt jotenkin olla objektiivisempi, eikä asiakkaiden tilanne pääse niin ihon alle. Tähän terapia on ollut suurena apuna ja se jatkuu edelleen. Uupumus ja siitä kuntoutuminen opetti minua niin sanotusti kävelemään hitaammin ja kuuntelemaan itseäni enemmän. En enää saa niin paljon aikaan kuin ennen, mutta tunnen, että tämä on terveellisempi elämäntapa.”
Taaksepäin katsoessaan haastateltu entinen työuupunut näkee olennaiseksi tekijäksi toipumisessaan työpaikan suunnasta tulleen avun. ”Esimiehelläni oli tietoa ja kokemusta jo valmiiksi työuupumuksesta ja epäilen, että hänellä on ollut myös omakohtaista kokemusta asiasta. En ole salannut tilannettani mitenkään, vaan olen avoimesti kertonut uupumuksestani muille työyhteisössä. Myös yhteistyökumppanit tietävät. Esimies on joka kohdassa korostanut, että toivu rauhassa ja riittävästi, koska haluamme hyvän työntekijän takaisin töihin.”
Avoimuus on tärkeää työyhteisössä
”Olen voinut avoimesti ilmaista tunteeni ja pelkoni eri vaiheissa ja ne on myös vastaanotettu ja niihin on vastattu. Olen voinut ilmaista myös sen, että olen pelännyt työpaikan menetystä. Tuohon pelkooni olen saanut vastaukseksi, että työuupumus ei ole peruste irtisanomiselle. Yhteistyö työterveyshuollon ja esimiehen kanssa on ollut onnistunutta ja voin olla kiitollinen näistä. Etukäteen varauduin koviin taisteluihin, mutta totuus oli toisenlainen minun kohdallani. Omassa mielessäni myös koen, että esimieheni on ikään kuin suojellut minua ylemmän johtoportaan kohtaamiselta, joka ei ole aina niin empaattisesti suhtautunut uupuneisiin.”
Omien kokemustensa perusteella haastateltu korostaa sen tärkeyttä, että on avoin ja että ymmärtää olla valmis tulemaan myös puoleen väliin vastaan esimiestä. Niissä rajoissa kuin mahdollista ja kuitenkin pitäen kiinni omista oikeuksista. Nykyäänkin vielä hänellä tulee välillä ohimennen mieleen, että mitä työkaverit mahtavat puhua selän takana, muttei jää sitä sen enempiä murehtimaan. Joissakin tilanteissa hän on havainnut, että muutamat työtoverit erityisesti huomioivat häntä taustalla olevan uupumuksen takia. Se on kuitenkin tuntunut vain hyvältä, sillä se on osoittanut, että työkaverit ovat kiinnostuneita siitä miten jaksaa. Erityiskiitoksen haastateltu antaa ehdottomasti esimiehelleen, joka on sen todella toiminnallaan ansainnut. Jokainen uupunut puolestaan ansaitsisi tällaista arvokasta tukea antavan esimiehen. Esimiehen tuki auttaa olemaan avoimempi myös muulle työporukalle.