”Katselen pilvien lipumista taivaalla. Olen ihan hiljaa ja kuuntelen hiljaisuutta.
Nautin luonnosta ja saan siitä uskomattoman paljon rauhaa ja iloa.
Kiireettömyys on parasta. Elän nyt täydempää elämää.
Voin tehdä asioita mihin ei ennen voimavarat riittäneet.
Näin oli parasta tapahtua, näin on hyvä.”
Näin kuvaa eräs työuupumuksen läpi käynyt kauniisti nykyisiä ajatuksiaan uupumuksesta.
Niin rankka kokemus kuin työuupumus voikin masennuksen ja monenmoisten fyysisten oireiden kera olla, voi siinä olla myös jotain hyvääkin. Minä itse asiassa näen siinä nykyään paljonkin hyviä asioita. Tai tarkemmin sanottuna siinä, että mitä sen seurauksena olen elämääni saanut ja miten se on minua muuttanut. Ajattelen, että ehkä meistä joidenkin vain pitää saada vähän isompi tönäisy ennen kuin heräämme näkemään omat haitalliset ajatusmallimme ja huomaamaan, miten elämästä on mahdollista todella nauttia. Tarvitsemme voimakkaamman konkreettisen esimerkin, että miten käy, jos ei arvosta itseään riittävästi pitääkseen huolta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Joillekin nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä, osa ymmärtää niiden merkityksen jo pienemmistä elämän eteen tuomista vihjeistä ja osa havahtuu vasta, kun tulee totaalinen pysähdys asian edessä.
Keräsin kiitollisuuslistan siitä, mitä kaikkea koen työuupumuksen kautta elämääni saaneeni. Koitin jättää pois ne sellaiset, jotka tulivat suoraan siitä, että oloni parani ja voimani palautuivat. Listasta tuli mielestäni aika pitkä ja siinä on asioita, joita joudun edelleen ja varmaan koko loppuelämäni aktiivisesti pitämään mielessä ja siltikään ne eivät tietenkään toteudu aina täydellisesti. Koen kuitenkin, että näissä asioissa on tapahtunut työuupumuksen läpikäymisen ansiosta muutosta parempaan jo sen puolesta, että tiedostan nämä asiat nykyään ihan toisin kuin aiemmin.
- Tunnen olevani parempi äiti iloisempana ja vähemmän suorittavana.
- Olen saanut enemmän aikaa lasteni kanssa. – Vuodet lasten ollessa ihan pieniä menivät kotitöiden ja palkkatöiden paahtamisessa ja suorittamisessa. Pitkä sairausloma ja sen jälkeinen uuden ammatillisen suunnan etsiminen ja valmistelu ovat sisältäneen paljon epävarmuutta, mutta samaan aikaan ne ovat tarkoittaneet sitä, että olen ollut paljon enemmän kotona ja läsnä lapsilleni.
- Itsetuntemukseni on kehittynyt paljon. – Tiedostan ihan toisella tapaa nykyään toimintaani ja ajatuksiani ja minulla on keinoja ohjata niitä. Tiedän, miten moniin asioihin pystyn itse vaikuttamaan, enkä vain elä ja kärsi läpi jostain ulkopuolelta elämääni laitettuja asioita.
- Tunnistan paremmin, että mistä asioista innostun ja nautin ja miksi. – Olen oppinut erottamaan, että mitkä asiat teen muiden odotuksia täyttääkseni, mitkä puhtaasti omien halujeni takia. Tunnistettuani luontaiset taipumukseni ymmärrän myös paremmin, että miksi.
- Olen päässyt tekemään ja opiskelemaan uusia asioita.
- Olen saanut elämääni ison joukon uusia ihmisiä, joihin tuskin olisin törmännyt muuten. – Tuttavuuksia, kavereita ja useamman uuden todellisen ystävänkin.
- Olen saanut kokea, miten voimakas positiivinen vaikutus luonnolla onkaan. – Vaikka olen aina asunut lähellä luontoa ja liikkunut siellä, niin uupuneena siitä tuli vielä pari astetta tärkeämpi juttu. Olin jotenkin enemmän läsnä luonnossa ja luonnolle ja siellä liikkumisen huomasi niin konkreettisesti mielialan paranemisena ja toiveikkuuden lisääntymisenä. Jos mieliala oli alhaalla, niin lenkki koiran kanssa metsässä teki lähes aina ihmeitä.
- Arvot eivät ole enää jotain sanahelinää tai epämääräistä höttöä, vaan konkreettisesti jokapäiväistä elämää ohjaamassa. – Omien arvojen työstäminen ohjatusti on yksi asia, jota lämpimästi suosittelen ihan jokaiselle. Pahimmassa uupumuksessa se voi olla vaikeaa ja liian raskasta, mutta kun saa voimia vähän lisää, niin on mielestäni sen aika.
- Olen ymmärtänyt ja hyväksynyt kunnolla sen, että ihminen voi muuttaa ainoastaan itseään. – Varsinkin alkuun tätä oli ihan tosi vaikea hyväksyä, mutta se muuttui ajan myötä. Tietyllä tavalla sen uskominen oli myös helpotus. Voin olla vastuussa vain itsestäni (plus tietysti lapsistani) ja muut ovat vastuussa omista ajatuksistaan ja toimistaan.
- Olen saanut huomata todella pystyväni muuttamaan itseäni ja sitä kautta helpottamaan oloani. Osaan myös nauttia elämästä eri tavalla kuin ennen.
Kyselin keväällä muilta työuupumuksen kokeneilta, että mitä hyvää työuupumus on tuonut heidän elämäänsä ja listasta tuli pitkä, mikä oli ilahduttavaa, mutta ei omien kokemusteni perusteella yllättänyt yhtään. Vaikka väsyneenä ja tilanteen ollessa päällä on vaikea uskoa muiden vakuuttelua, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, niin josko näistä monista positiivisista asioista välittyisi kuitenkin vähän lohdutusta ja uskon vahvistusta parempaan.
Mitä hyvää työuupumus on tuonut elämääsi?
- Aikaa tutustua itseen ja armollisemman suhtautumisen oppiminen itseä kohtaan.
- Hidastamisen, jota olisi tarvittu jo paljon aikaisemmin.
- Haitallisten ajatusmallien tunnistamisen ja kehittymisen ihmisenä.
- Oppimisen pitämään kiinni omista rajoista ja priorisoimaan itselle tärkeitä asioita.
- Syyllisyyden tunteesta eroon pääseminen tilanteissa, joissa ei kykene auttamaan muita.
- Kokonaan uudenlaisen maailmankuvan.
- Vahvuutta ihmisenä ja itsevarmuutta.
- Elämän, joka hymyilee.
- Paremmin toimivan suhteen lapseen ja kyvyn hallita omaa väsymystä ja kiukkua.
- Itsetuntemusta. Kykyä tunnistaa tarpeitani, halujani ja tunteitani ja rohkeutta kertoa niistä myös muille.
- Itselleni vahingollisen kiltteyden kariseminen pois. Minusta on tullut hyvällä tavalla itsekäs ja tiedän mikä on minulle hyväksi. En enää tee asioita miellyttääkseni muita. Osaan paremmin tunnistaa rajani ja sanoa tarvittaessa ei.
- Viisautta pysähtyä miettimään, mikä elämässä on todella tärkeää.
- Suorittamisen vähenemistä ja rennompaa suhtautumista töihin.
- Ymmärryksen siihen, että minun on itse otettava itseäni niskasta kiinni ja etsittävä muutos elämääni, johon olin tyytymätön.
- Uuden työpaikan, uskon itseen, luotettavia ja arvostavia ihmisiä, itsevarmuutta siitä, ettei anna kenenkään enää ikinä kohdella itseään huonosti, uuden suunnan/kutsumuksen löytyminen.
- Kauan kadoksissa olleen työnilon löytäminen takaisin.
- Olen oppinut tekemään oman elämänsä päätökset omasta näkökulmasta, ei muiden.
Jos elät parhaillaan uupumuksen alhossa, niin toivon, että nämä saman alhon kautta kulkeneiden kokemukset tuovat sinulle lohdutusta ja lisäävät uskoasi siihen, että paremmat ajat ovat edessä. Kunhan annat itsellesi tarvitsemasi määrän aikaa palautua ja otat riittävän vakavasti tarpeen muutoksille.
Loppuun vielä yhden kysymykseeni vastanneen kertomus, joka tuo esiin sen, miten kokonaisvaltaisesti työuupumuksen läpikäyminen voi asioita elämässä muuttaa ja nimenomaan parempaan suuntaan. Onnellisia ne, jotka osaavat nämä jutut ilmankin, mutta onnellisuuteen voimme yhtä lailla päästä myös me, jotka kuljemme tätä kohti sen pidemmän ja kuoppaisemman reitin kautta. Tekstiä on hieman muokattu poistaen kohtia, joiden perusteella joku mahdollisesti voisi tunnistaa kirjoittajan. Tämä anonyyminä jätetty vastaus vain keräsi niin monta asiaa kasaan, että haluan välittää kirjoittajan terveiset vertaistueksi muille.
“Työuupumus pakotti miettimään uudelleen mikä minun elämässäni on loppupeleissä tärkeää. Mitä tahdon oikeasti tehdä, mistä palasista hyvä elämä koostuu? Arkeni koostuu nyt enemmän asioista, joiden tekemisestä nautin. Pakonomainen suorittaminen on jäänyt. Jos ei huvita siivota niin jätän sen tekemättä, kerkeää nurkkia puunaamaan myöhemminkin. En lähde mukaan kaiken maailman kissanristiäisiin vain osallistumisen pakosta, vaan valitsen ne tapahtumat, jotka minua oikeasti kiinnostavat. En enää jaksa hermostua pikku asioista. Asioilla on tapana järjestyä. Olen löytänyt uusia harrastuksia ja herätellyt taas eloon entisiä.
En määritä arkea työn kautta, vaan niiden asioiden kautta, joita haluan tehdä ja joista nautin. Työssä käyn, jotta mahdollistan muun elämän, ennen tämä oli toisinpäin. Työ oli tärkeintä maailmassa ja painoin pitkää päivää oman hyvinvoinnin kustannuksella. Nyt näen, miten nurinkurinen tuo asetelma oli. Ei kukaan ole korvaamaton ja työlle löytyy tekijät. Nyt kun en suostu enää ottamaan kaikkia työtehtäviä kantaakseni, meille on palkattu lisää työvoimaa.
Olen oppinut myös kuuntelemaan itseäni. Keho antaa merkkejä, joita ymmärrän nyt. Aivosumu, jumittuneet lihakset, pahoinvointi, unettomuus ja vatsavaivat ovat menneisyyttä. Nykyään on aamulla kiva herätä ja työpäivän jälkeen on energiaa tehdä ja touhuta. Ennen kaaduin sohvalle suoraan töistä tullessa vain siirtyäkseni sänkyyn pyörimään muutaman tunnin päästä. Arvostan enemmän itseäni ja hyvinvointiani. Paino on lähtenyt tippumaan ja en edes muista milloin viimeksi olisin ottanut särkylääkettä. Ilman totaalista uupumusta tuskin olisin herännyt tilanteeseen. Olisin sinnitellyt ja ajatellut että tätä tämä elämä on. Selviytymistä päivästä toiseen.
Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, niin olen kiitollinen tästä kokemuksesta kaikkineen. Olen vahvempi, olenhan mennyt läpi helvetin. Arvostan itseäni enemmän, minä olen tärkein ihminen itselleni. Tiedän mitä haluan ja miksi, en kulje vain virran mukana. Otan omaa aikaa, kun on sen aika. En vaadi enää itseltäni niin paljoa, hampaat irvessä kilpaurheilunkin lopetin, kun tajusin etten tee sitä itseäni varten vaan näyttääkseni muille, että kyllä minä pystyn. Burnoutista tuli ystäväni, joka pakotti katsomaan peiliin. Nyt elämä ei paitsi kanna, pystyn sitä myös ohjaamaan.”